Carlos Saura

Espanjalainen ohjaaja, käsikirjoittaja, elokuvaopettaja, kirjailija ja valokuvaaja CARLOS SAURA (s. 1932) alkoi filmata ensimmäisiä 16 mm elokuviaan jo 50-luvulla. Pitkä esikoiselokuva, nuorisojengin ajelehtimista kuvannut Los golfos (1960) sisälsi jo tulenarkoja elementtejä ja ennen pitkää Saurasta kasvoi ajan – diktaattori Francon valtakauden – houreiden taidokas tulkki, joka mitteli voimiaan poliittisen ja moraalisen sensuurin kanssa.

Berliinin elokuvajuhlien Hopeisella karhulla palkittu La caza (”Metsästysretki”, 1966) merkitsi kansainvälistä läpimurtoa. Pitkäaikaisen elämänkumppaninsa Geraldine Chaplinin kanssa Saura teki peräti yhdeksän elokuvaa, joista Sodankylässä nähdään rakastettu lapsuudenkuvaus Cría cuervos... korppi sylissä (1976) ja isän ja tyttären intensiivistä suhdetta tutkiva perhedraama Elisa – elämäni (1977). Ohjelmistoon kuuluvat niin ikään väkevä Lorca-sovitus Veren häät (1981), intohimoinen, unenomainen ja viettelevä Carmen (1983) ja Sauran myöhemmällä uralla omaksi lajikseen ottamaa musiikki- ja tanssielokuvaa edustava, syviä tunteita hehkuva dokumentti Flamenco (1995).

Pohjoisessa espanjalaisen elokuvan kovimpaan kärkeen yli puolen vuosisadan ajan kuuluneelta mestarilta on lupa odottaa uskomattomia tarinoita, olihan hän mm. Luis Buñuelin ystävä ja yhdessä vaiheessa jokapäiväinen lounaskumppani. ”Appiukko” Charles Chaplin kutsui puolestaan Sauraa, erään tämän elokuvan nähtyään, runoilijaksi, joten suositukset ovat enemmän kuin kohdallaan.