
Olaf Möller on ehkä juhlituin soihdunkantaja siinä terävimmässä uudessa kansainvälisessä kriitikkopolvessa, joka on eri puolilla maailmaa vähitellen astunut "päivälehtikritiikin" rinnalle ja siitä ohikin. Hänen tekstejään ilmestyy kaikissa tasoissa, painettuina (useissa maailman tärkeimmissä elokuvalehdissä), netissä, elokuvafestivaalien (joiden arvostettu ideatykki ja karismaattinen "presenter" hän on) suurimmista moniin pieniin mutta painokkaisiin katalogeihin. Möller on häikäisevä elokuvakulttuurien ja etäisimpienkin maiden elokuvatuntija - kuka muu kuin hän katsoisi kauan odottamansa Pähkähullu Suomi -elokuvan yönäytöksessä ilman tekstitystä ja sitten kirjoittaisi siitä oivaltavan jutun, jossa kenellä vain suomalaisella kirjoittajalla on kadehtimista. Möllerin asemapaikka on Köln, mutta siellä hän ehtii olla vain pienen määrän vuodenpäiviä: harvinainen kyky sitoa yhteen elokuvan perinnettä (jonka hän tuntee loistavasti) ja uuden elokuvan virikkeitä pitää hänet tien päällä - aina laivalla tai junassa - melkein herkeämättömästi. (PvB)