Festivaalimme tämän vuoden poikkeuksellisen vahvaa ruotsalaispanosta lisää Axel Petersén (s. 1979), jonka esikoispitkä Avalon on tuonut nuorelle ohjaajakyvylle heti nostetta filmijuhlakierroksella: elokuva kelpuutettiin kolmen suuren (Toronto, Venetsia, Berliini) festivaalin virallisiin sarjoihin, mikä on aika harvinainen tripla. Eikä syyttä. Elokuva yhdistää yksityisen – miljöön ja henkilöhahmojen syvän omakohtaisen tuntemisen sekä sisällön kasvamisen aihepiiristä kuin luontojaan – yleiseen: tietyn ikäpolven ja tietyn elämäntavan hahmottamiseen länsimaiden yltäkylläisessä, mutta haavoittuvaisessa taloudellisessa tilanteessa.
Kaksiviikkoisen tennisturnauksen paikkana tunnettu porvarillisen paratiisillinen Båstad meren rannalla Lounais-Ruotsissa on oiva ympäristö Petersénin hamottamalle elämäntapakuvaukselle. Hän muistaa perheensä, sukulaisensa ja ystävänsä siellä viettämiltään kasvuvuosilta ja sanoo olevansa Båstadin muokkaama, hyvässä tai pahassa. Jos en väärin muista, Ruotsissa oli 1960-luvulla mielenosoituksia Båstadin turnauksen aikana valkoisten eteläafrikkaisten pelaajien osallistumisen sallimista vastaan. Avalonissa siellä vallitsee party-kulttuuri.
Avalon-projektin hedelmällistä henkilökohtaisuutta todistaa Axelin tädin käyttö näyttelijänä koko elokuvan ratkaisevana inspiraationa. Neljä viisi vuotta kestäneen valmistusprosessin aikana käsikirjoittaja-ohjaaja on päässyt erinomaisesti sinuiksi henkilöhahmojensa ja näyttelijöiden kanssa.
Alan koulutuksensa Axel Petersén on saanut paitsi Ruotsin kuninkaallisessa taideakatemiassa, myös Tshekin maineikkaassa elokuvakoulussa FAMU:ssa Prahassa. Ennen ensimmäistä pitkää elokuvaansa hän on tehnyt kuusi lyhytfilmiä, joista A Good Friend of Mr World pääsi ”Ruotsin Oscarin” eli Guldbaggen ehdokkaaksi vuoden 2009 parhaaksi lyhytfilmiksi. Matkalla kohti Avalonia, kelttien myyttistä onnen valtakuntaa… (TM)