Ruben Östlund

Ruben Östlund (s. 1974) kuuluu niihin harvoihin nyky-Ruotsin ohjaajakykyihin, jonka teokset kelpaavat myös Cannesin filmijuhlien virallisiin sarjoihin. Oikeastaan vain toinen göteborgilainen, Roy Andersson on samassa asemassa. Östlund onkin kertonut saaneensa tältä vaikutteita opiskellessaan ohjausta kotikaupunkinsa Valokuva- ja elokuvakorkeakoulussa – mutta täytyy korostaa, että hän on (päinvastoin kuin muutamat muut) onnistunut jo runsaassa tuotannossaan sulattamaan nuo elementit kunnioitettavan erilaiseksi, persoonalliseksi tyyliksi ja miksei maailmankuvaksikin kuin harvakseltaan työskentelevä konkari Andersson.

Omalaatuisten ihmisten Göteborg-potretti Gitarrmongot (2004), ruotsalaista ryhmäkäyttäytymistä tutkaileva mosaiikkimainen tapainkuvaus Muiden mukana (2008) tai siirtolaisaihetta sivuava ryöstöfilmi, poliittisen korrektiuden rajoja kyseenalaistava Play (2011) ja sen todellisen ajan yhden otoksen tekniikkaa jo briljantisti hyödyntänyt Incident by a Bank(2010) viljelevät kaikki Anderssoniltakin tuttuja episodimaisuutta, pitkiä kuvia ja toisinaan myös absurdia, epäsovinnaista huumoria, mitä vakavammissakin tilanteissa. Östlundin metodit ovat kuitenkin hänen omiaan eikä hän esimerkiksi ole pitäytynyt vain laajakuviin (vaikka suosiikin katsojan aktiivisuutta kysyvää kohtausten rakentelua) tai käytä itse lavastettua maailmaa, kuten Andersson.

Östlund käynnisti uransa vähän yli parikymppisenä niinkin erikoiselta kuulostavalla lajilla kuin laskettelufilmeillä (Free Radicals 1-3). Lasketteluhulluna hän kiersi maailmaa hiihtokeskuksesta toiseen ja hyödynsi harrastuksensa tulevaisuuttaan ennakoivalla tavalla; jo näissä harjoitelmissa kehittyi hänen pitkien otosten tekniikkansa. Elokuvakoulun lopputyönään Östlund teki tunnin mittaisen dokumentin Family Again (2001), jossa hänen sanotaan onnistuneen yhdistämään 23 vuotta erossa eläneet vanhempansa.

Ruben Östlundin lukuisista lyhytfilmeistä kannattaa Sodankylässä nähtävän Incident by a Bankin ohella mainita Let the Others Deal with Love (2001), joka nimettiin Guldbagge-palkintoehdokkaaksi dokumenttifilmien kategoriassa sekä Autobiographical Scene Number 6882 (2005), joka oli parhaan lyhytfilmin ehdokkaana Euroopan elokuvapalkintojen jaossa ja oli alun perin Muiden mukana -elokuvan osa – mutta kiersi niin paljon festivaaleilla, että oli pakko jättää itsenäiseksi kokonaisuudekseen. (TM)