Harriet Andersson

HARRIET ANDERSSON (s. 1932) on ennen kaikkea suurimman ruotsalaisen ohjaajan Ingmar Bergmanin tähti, jota Bergman piti yhtä aikaa luonnonlahjakkuutena ja ”elokuvatyöskentelyn nerona”. Ensimmäisen Bergman-yhteistyön Kesä Monikan kanssa (1953) nimiosa työläistyttönä nosti Anderssonin heti kansainväliseen tietoisuuteen: tässä oli 1950-luvun nuori, eroottinen naiskapinallinen. Anderssonin ura sai yhtä vakuuttavaa jatkoa Bergmanin neljässä seuraavassa elokuvassa, joista vaikuttavin on sirkusseurueen johtajan rakastajattaren rooli Viettelysten illassa. Bergmanin elokuvista Andersson nähdään Sodankylässä myös ohjaajan 60- ja 70-luvun avainteoksissa Kuin kuvastimessa ja Kuiskauksia ja huutoja. Suomessa Andersson muistetaan 60-luvulta lisäksi lukuisista silloisen puolisonsa Jörn Donnerin ohjaustöistä. Festivaalilla esitetään lisäksi näytteitä siitä, kuinka korkeatasoinen myös teatterissa ja tv:ssä työskennelleen Anderssonin ura on ollut monien muidenkin ohjauksessa (esim. Sidney Lumet’n John le Carré -trillerissä Puhelu vainajalle, Maj Zetterlingin feministisessä teoksessa Rakastavia pareja ja Lars von Trierin Dogvillessa).